Kävelyfutishanke esittelee vuoden mittaan ympäri Suomea toimivia sosiaali- ja terveysalan kävelyfutisjoukkueita. Joukkue-esittelyiden sarjan avaa FC POHU:n alaisuudessa toimiva Lilinkotisäätiön ja Alvi ry:n muodostama yhteisjoukkue, joka on painellut viheriöillä jo yli vuoden päivät. Alvi ry:ssä alunperin futsal-toiminnan ympärille kasattu ryhmä laajensi toimintaansa kävelyfutikseen keväällä 2018 saatuaan kutsun järjestyksessään ensimmäiseen Kukunori Cupiin.
Siirtymä kävelyfutikseen sujui helposti. Ensimmäisten treenien ajan juoksua oli vaikea hillitä, mutta sitten säännöt alkoivat jäädä mieleen. Ensimmäisissä harjoituksissa taisin juhlia myös päämaalia tai paria, kun en muistanut puskemisen olevan kiellettyä, kommentoi joukkueen toiminnassa alusta asti mukana ollut pelaaja Petri, joka haluaa esiintyä tässä jutussa pelkällä etunimellä.
Alvi ry:n ohjaajan Rami Virtasen mukaan kentällä perinteinen auttaja-autettava-asetelma on kadonnut, ja peli on tuonut henkilökunnan ja toipujat lähemmäs toisiaan pelikentällä. Myös sosiaaliset valmiudet kasvavat pelin tuoksinassa.
Kentällä vallitsee hyvä yhteishenki, ja uudet pelaajat on otettu aina lämmöllä mukaan. Kokeneemmat pelaajat pitävät huolta siitä, että jokaisen on helppo päästä jengiin mukaan aiemmasta taitotasosta riippumatta. Yhdessä tekeminen korostuu kaikessa peliin liittyvässä, Virtanen kertoo.
Voimakkaasti syöttöpeliin nojaavassa lajissa jokainen pääsee kosketuksiin pallon kautta ja sitä myöten peliin mukaan, vaikka aiempaa palloilutaustaa ei löytyisikään. Virtanen uskookin kävelyfutiksen luonteen olevan yksi syy sille, miksi peli on tavoittanut Alvin asiakaskunnasta uusia liikuntaharrastajia.
Kävelyfutis on toiminut myös korjaavana kokemuksena monille, joilla on negatiivisia kokemuksia liikunnasta. Hienointa tässä onkin ollut se, että yhdistyksestämme on löytynyt monia kävijöitä, jotka eivät ole muuhun liikuntatoimeen koskaan osallistuneet, mutta tästä he ovat löytäneet itselleen mieleisen lajin.
Myös Petri jakaa Virtasen näkemyksen.
Peliin voi osallistua, vaikka taustalla olisi pientä vammaa. Kävelyfutiksessa ei tule nopeita suunnanmuutoksia tai pitkiä juoksuja, joten peli soveltuu myös niille, joille jalkapallo tai vaikkapa salibandy on liian raskasta.
Kynnys aloittamiseen on pieni myös sen ansiosta, että varusteet eivät maksa paljoa. Tämä on halpa harrastus.
Joukkueen reilut kymmenkunta pelaajaa suuntaavat seuraavaksi kohti Mielenterveyden keskusliiton 26.5. Tampereella järjestämää kävelyfutisturnaukseen, jossa neljä joukkuetta kilpailee mestaruudesta.
Tiedämme jo etukäteen, että lohko on kova. Lähdemme altavastaajana liikenteeseen edustamaan Helsinkiä parhaamme mukaan, ennakoi Petri.
On hyvä asia, että pelipäiviä ja turnauksia järjestetään, sillä niitä vartenhan tässä treenataan. Näissä tapahtumissa on kuitenkin aina mukana tietty leikkimielisyys, ja toivon sen myös säilyvän, sanoo Virtanen.
